Työmaakyltti

Tänään olemme viimein saaneet aikaiseksi työmaakyltin viennin tontille (Vähän myöhässä siis).

Voisikohan vihdoin sanoa että olemme aloittaneet raksaamisen?

Tontilla rytisee

Tästä se pikkuhiljaa lähtee etenemään!

Ensimmäiset puut kaatuivat tänään.

Rakennuslupa saatu

Pitkällisen ja tuskaisen odottelun jälkeen kaupungin sivut ovat päivittyneet!

Saimme luvan!!!

Korkkaamme tänään illalla viinipullon.

Jännittää

Tänään on rakennuslautakunnan kokous. Meidän talomme on siellä yhtenä asiana esityslistalla. Nyt peukut pystyyn!

Puustokatselmus

Kävimme tänään tontilla tapaamassa kaupungin ihmisen ja tonttimme naapurien kanssa. Määräosamme siis rajautuu kahdelta sivulta metsään, joiden omistajilta olimme jo aiemmin tarkastaneet että voimme rakentaa rakennusaikaisen tien heidän maitaan käyttäen ja muutaman puun kaataen. Erittäin miellyttäviä naapureita! Olemme luvanneet palauttaa kyseisen kohdan mahdollisimman lähelle alkuperäistä tilaa käytön jälkeen.
Myös arboristi oli erittäin asiallinen. Hänen lähettämästään puustokatselmusmuistiostaan:

Puiden sijainti

”Katselmoitiin tontin puut rakennuslupaa varten sekä rakennusaikaisen tilapäistien kohdalla olevat
puut naapurimaanomistajien xx ja xx kanssa. Työmaalikenne on
mahdollista vain tontin lounaispuolelta.
1. Kaksi kookasta kuusta, kolme pientä kuusta, yksi koivu ja huonokuntoinen pihlaja. Ovat
työmaaliikenteen tiellä. Puut saa maanomistaja kaataa.
Seuraavat esitetyn asemapiirroksen mukaisesti rakentamisen tiellä ja työstä vahingoittuvat
puut saa kaataa kun rakennuslupa on lainvoimainen;
2. – 5.Kuusia. Eivät kestä tulevaa maatäyttöä.
6. Tervaleppä. Ei kestä tulevaa maatäyttöä.
7. Neljä omenapuuta. Jäävät rakennuksen alle.
8. Koivu. Huonokuntoinen.
9. Koivu. Nuori ja hyväkuntoinen. Säilytetään, mikäli voidaan rakentaa puun juuristoa vahingoittamatta
ja ilman maatäyttöä.
Muut tontin puut ja naapuritonteilla lähellä rakentamista olevat puut säilytetään ja suojataan
hyvin ennen rakennustöiden aloitusta.”

tontti… tai siis määräosa osa 3

Koska kyseessä oli määräosa, ennen kaupantekoa meidän piti allekirjoittaa hallinnanjakosopimus. Hallinnanjakosopimusta ei tässä vaiheessa ollut olemassa, vaan ensimmäisinä ostajina tekisimme sen kantatilan perikunnan kanssa. Välittäjä kertoi kyseisen perikunnan olevan hyvin riitainen ja kehotti välttämään heitä. Ikävä kyllä emme olleet vielä olleet kyseisen välittäjän kanssa riittävästi tekemisissä että olisimme älynneet ottaa kaiken hänen puheensa rippusella suolaa. Opimme kyllä…

C on meidän, A on kantatila, B:n kautta kulkee meidän rasitetie

Meidän rasitetie tulisi  kulkemaan määräosa B kautta lähellä A ja B rajan lähellä. Halusimme määrittää tien paikan mahdollisimman tarkasti, jotta siitä ei jouduttaisi tulevaisuudessa riitelemään. (Räkäistä naurua.. kunpa olisimme tienneet muutaman seikan tässä vaiheessa). Välittäjä väitti meille päin naamaa että meidän etuna olisi jättää tien paikka mahdollisimman avoimeksi, jotta siitä voitaisiin sitten B osuuden kanssa sopia tarkemmin kunhan sen ostaja olisi varmistunut. Uskottavaa eikö totta?

Meidän etunahan olisi se, että tie tulee ”jyrkänteen” alle, että siitä tulee mahdollisimman halpa. Naapuri B:n etuna olisi se että tie olisi määräosan reunassa ja heidän rakennusalueensa siis pysyisi mahdollisimman isona. Mielestäni meidän intressimme olivat täysin ristiriidassa keskenään.
Säädimme välittäjän kanssa. Säädimme vielä lisää. Konsultoimme asianajajaa. Koko ajan B-osuuden ostaja muuttui (Minun laskujen mukaan niitä oli neljä, E:n muistikuvan mukaan viisi). Tapasimme yhdet ostajat.Kuulimme uusista ostajista. Kävimme pitkiä keskusteluita kolmannen ostajan kanssa.
Loppujen lopuksi olimme niin kypsiä, että olimme koko välittäjän ja hallinnanjakosopimuksen takia valmiita heittämään pyyhkeen kehään. Viimeisenä konstina ajattelimme nyt kuitenkin varmuuden vuoksi olla yhteydessä kantatilan perikuntaan. Ja hehän olivat todella miellyttäviä. Asiallisia ihmisiä, joiden kanssa pystyi keskustelemaan. Eikä ollenkaan riitaisia! Jätimme välittäjän pois kokonaan tästä hallinnanjakosopimuskeskustelusta ja keskityimme tuleviin naapureihin. Heidän ja meidän intressimme kohtasivat, hekin halusivat tien penkereen alle, sillä heidän öljysäiliönsä oli penkereen sisällä (C määräosan kohdalla) ja he pelkäsivät että jos pengerrystä kovasti myllättäisiin niin se voisi heilua ja vuotaa.

Löimme siis lukkoon hallinnanjakosopimuksen ja tien paikan. ”Rakennettava tie sijoittuu jyrkänteen alapuolelle liitteessä 2 kuvatulla tavalla. Myös A voi käyttää tätä tietä.”

Tien paikka

Allekirjoitimme hallinanjakosopimuksen ja kauppakirjan perikunnan kanssa hyvässä hengessä. Toivottavasti paikalla ollut välittäjä oli äärimmäisen nolo saatuaan asiakirjat ensimmäisen kerran nenänsä alle vasta pankissa. Huonoin välittäjä mihin olen koskaan törmännyt. Risuja ja paljon!
Tällä välin B-osuuden ostaja oli jälleen vaihtunut. Ja tiesaaga naapurimme B:n kanssa oli alkanut…

Arkkitehdistä

Kuten olen jo aiemmin maininnut emme löytäneet etsimäämme taloa mistään valmiina. E:n piirrettyä meille sopivan pohjan lähdimme tutustumaan erilaisiin arkkitehteihin. Heistäkin on aika moneksi.

Juttelimme useamman arkkitehdin kanssa. Yhden (mies) ensimmäinen muutosehdotus oli kodinhoitohuoneen siirto kellariin (ei ikinä!). Toisen visio oli hieno, mutta epäilimme E:n kanssa että lopputulema olisi Villa Kukonharja, arkkitehdin luomus eikä suinkaan Villa Kukonharja, K:n ja E:n perheen koti. Kolmas oli todella kallis jne…

Lopulta törmäsimme E:n työkaverin kautta arkkitehti Arja Rahialaan, joka kuunteli meitä ja kunnioitti toiveitamme. Hän on ollut erittäin mukava ja hänen kauttaan löysimme myöskin vastaavan mestarimme.