Alunperin toivoimme löytävämme jostain talovalmistajan sivuilta
meille sopivan talon, mutta luovuimme ennenpitkää toivosta, koska mikään
taloista ei kolahtanut oikein kumpaankaan. Tai jos kolahti, niin
ratkaisu oli sellainen ettei sitä olisi voinut harkita meidän
määrä-alalle. Totesimme siis tarvitsevamme arkkitehdin. Koska
arkkitehdille on hyvä mennä edes jonkinlaisen käsityksen kanssa siitä
mitä toivomme, alkoi E hahmottelemaan ruutupaperille sellaisia
ratkaisuja, joista pidimme ja jotka meistä olisi luontevia meidän
pitkulaiselle määrä-alalle.
Archdaily oli silloin päivittäisessä tutkinnassa.
Perusspeksit olivat tietenkin aika helppoja. Jokaiselle lapselle oma
huone. E:lle työhuone (ihan pakollinen kaikkien mielenauhan takia).
Vanhempien makkari. Keittiö. Kodinhoitohuone. Riittävä määrä vessoja ja
kylpyhuoneita (vähintäänkin vessa per kerros). Sauna. Autokatos.
Tekninen tila. Varastotilaa.
Ja sitten alkoikin se oikea pohdinta. Halutaanko tehdä yhteen vai
kahteen tasoon? Kellarilla vai ilman? Korkeaa tilaa vai ei? Vanhempien
makkari lähellä lasten makkareita ja/tai samassa kerroksessa vai ei?
Keittö ja ruokatila olohuoneen yhteyteen vai ei?
Ilmeni erilaisia reunaehtoja. Minä halusin että riittävän iso
kodinhoitohuone on lähellä makuuhuoneita, eikä mihinkään kellarin
nurkkaan piilotettuna (pyykinpesu on riittävän tylsää ilman että sen
siirtää.vielä hankalaan paikkaan). E halusi korkean huonekorkeuden. Minä
halusin kuraeteisen järkevään paikkaan (ei siis pesutilan tai
kodinhoitohuoneen yhteyteen. Paljaat, kosteanpuhtaat varpaat tai puhdas
pyykki eivät ole yhteensopivia kuraeteisen kanssa). E piti
funkistyylistä. Minä en. Minä pidin kaarevista muodoista. E ei. Minä en
pitänyt nykytyylisistä kivitaloista, joissa on vaalea rappaus ja tumma
katto. E piti isoista ikkunoista.
jne. jne.
Ja sitten se kaikkein tärkein reunaehto: mihin meillä olisi varaa?
Onneksi meillä ei ollut rakentamisen kanssa kiire. Kävimme läpi
erittäin monta variaatiota taloista, joita E piirsi ruutupaperille.
Joistain asioista pidimme, joistain emme. Monta kiivastakin keskustelua
saatiin aikaan täysin hypoteettisesta talosta, jonka suunnitelmat
todennäköisesti olivat ihan eri näköisiä kuukauden päästä E:n saatua
uuden idean.Lopulta meille oli hioitunut pohja mistä pidimme. Pidimme
siitä vielä puolen vuoden kuluttuakin. Pikkuhiljaa totesimme että juuri
tälläisessä talossa me voisimme viihtyä. Viihtyä niin pitkään kuin
mahdollista. Ja tämän pohjan kanssa menisimme juttelemaan arkkitehtien
kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti